Aamulla oli kaksitoista astetta pakkasta ja hanki kantoi ilman suksia. Tallaisia paivia on vuodessa ehka kymmenen. Lahdimme Pyhatunturille kuuden hengen ryhmalla ja palasimme vasta pimean tultua, koska kukaan ei halunnut kaantya takaisin.
Seisoimme jarven jaalla kaksi tuntia. Taivas pysyi tyhjana. Kukaan ei valittanut, ja se on minusta taman tyon paras puoli, ihmiset tulevat hiljaisuuden vuoksi ja valot ovat bonus.
Vaihdoimme vuokrakaluston kokonaan. Vanhat olivat kuudelta vuodelta ja pohjat olivat loppuun ajetut. Uudet ovat leveammat, umpihangessa ero on selva.
Tuuli kavi kahdeksantoista metria sekunnissa. Perimme peruutuksista nolla euroa, se on meilla saanto. Molemmat ryhmat tulivat uudestaan kahden viikon paasta.
Joulukuu oli leuto, lunta tuli kunnolla vasta loppiaisen jalkeen. Ensimmaiset retket menivat alempana metsassa, tunturiin emme viela paasseet.
Aurinko ei nouse Rovaniemella horisontin ylapuolelle. Valoa on silti nelja tuntia, ja se on sinista. Monet asiakkaat yllattyvat siita, etta kaamos ei ole pimea vaan varillinen.